Petuhov Anatolii Vasiljevič

Рувики-späi
Anatolii Vasiljevič Petuhov
Anatolii Vasiljevič Petuhov.jpg
Sündundpäiv 2. kül'mkud 1934(1934-11-02)
Sündundsija:
Kolendpäiv: 30. elokud 2016(2016-08-30) (81 год)
Kolendsija:
Rahvahuz'  SSSR →
 Venäma
Professijad: prozaik, runoilii
Pauklahjad da premijad
Rahvahiden sebruden orden

Anatolii Vasil'jevič Petuhov (ven.: Анато́лий Васи́льевич Петухо́в, 2. kül'mkud 1934, Vitegran rajon, Piterin agj — 30. elokud 2016, Vologd[1]) oli sovetskii, venälaine da vepsän kirjutai, vepsläine. Hän oli ezmäine professionaline kirjutai vepsläižiden keskes. Kirjuti vepsän da venän kelil. Venäman rahvahaline deputad, Venäman Ülembaižen Nevodišton ühtnik (1990—1993). Venäman Rahvahiden sebruden ordenan kavaler (1994)[2].

Elostarin

Sündui vodel 1934 vepsläižes Vologdan agjan Šimgär'-külüs opendajan kanzas. Vodel 1953 lopi Belozerskan opendajiden radmahttehnikuman da KPSSan Keskkomitetan Piterin Ülembaižen partijan školan lehtmehiden tedokundan. Openzihe opendajaks da lehtmeheks.

Vodelpäi 1953 radoi lehtmehen Čerepovec-lidnan, Omskan da Vologdan agjan lugendlehtesiš. Vodelpäi 1965 eli Vologda-lidnas.

Ezmäižed A. V. Petuhovan sanutesed da runod oma paindud Vologdan agjan lehtištos vozil 1950. Ezmäine Petuhovan kirj "Lešak" (ven.: «Лешак») om paindud vodel 1966. Todeks zavodi kirjutada vodelpäi 1968, oli Venäman kirjutajiden sebran ühtnik.

Anatolii Petuhov vähän kirjuti vepsän kelel, no vepsän agjan oza, ristituiden elo vepsläižiš küliš oti äi sijad hänen henges i hänen starinoiš. A. V. Petuhov sündui agjas, mecoiden da järviden röunas, kus oliba vepsläižed elosijad. Vepsän rahvahan starinad, sarnad, sen verod da tradicijad, kudambad oma ühtenzoituses londusenke, oma Petuhovan starinoiš päsijal, ved’ ned ei voinugoi jäda laptaha jo noressai, ned sel’genzoitiba hänen eloted. Anatolii Petuhov mahtoi vedäda lugijan südänt ičeze armastusel mecha, jogen vai järven randale, mecživatoidennoks. Hänen kirjutusiš oma i toižed temad, no kaiken vepsän rahvahaline elonjüvä om kaikiš hänen radoiš. Hän kirjutab nügüdläižen külän elos, konz-se Venäman pohjoižen ailuguižen vepsän rahvahan sulamižen tragedijas, sikš ku läksiba hö külišpäi da unohtiba rahvahan veroid. Petuhov kirjuti kebnäl kelel da melentartušt kävutoiti vepsän rahvahan paginoid sanutesiš[3].

Toine sur' pol' Petuhovan kirjutesiš om mehen sidomuz londusenke. Kirjoiš lapsiden täht, miččid kirjuti Anatolii Petuhov, se om päsijal. Ezmäižed kirjutused vepsän kelel oma omištadud lapsile da londusele. Nece starinad živatoiden polhe vodelpäi 1990 oma paindud Kipinä-kulehteses. Niiš pähengin oma lapsed, mecživatad i kodiživatad, i om ozutadud ristituiden kosketused eläban londusenke.

Hän seižui vepsän kirjamišton tegemižen augotišes da literaturan kehitoitamižes, toimiti ezmäižen vepsän vajehnikon paindusen, ühtni vepsän kelen openduzkirjoiden tegendaha. Openduzkirjoiden täht hän kirjuti vepsän kelel nel’l’ lühüdad starinad "Jänišan poigaižed", "Kakačun peza", "Midä oravaine varaidab" i "Neglik", miččed om pandud Lugem i pagižem vepsäks-openduzkirjaha. Völ kaks’ povestid om kätud vepsän kel’he i paindud "Verez tullei"-al’manahas ("Anda käpš, kondi-sebranik" i "Sit’ — sarnaline jogi").

Valdkundaline rad

Vodel 1990 Anatolii Petuhov oli valitud RSFSRan rahvahaližeks deputataks da radoi Ülemnaižen Nevondišton igähižiden vähäluguižiden rahvahiden kehitoitusen komissijan varapämehen. OLi Venäman Ülembaižen Nevondišton Rahvahuden Nevondišton ühtnik vozil 1990—1993. Om pauklahjoitud Rahvahiden Sebruden ordenal.

Valitud kirjutused

  • "Mecamez'" (1966, ven.: Лешак)
  • "Sinižes mecantaguižes" (ven.: В синем залесье)
  • "Trelog Lübimovkas" (ven.: Тревога в Любимовке)
  • "Sit' — sarnaline jogi"[4] (om paindud venäkelel vodel 1971 (М. Детская литература, 1971. — 224 с.), ven.: Сить — таинственная река)
  • "Rodun jur'" (Sanutesiden kogomuz om paindud vodel 1972, ven.: Корень рода) Сборник рассказов. Вологда, 1972. — 112 с.
  • "Anda käpš, kondi-sebranik" (1976, ven.: Дай лапу, друг медведь)
  • "Tatata" (1985, ven.: Без отца)
  • "Suzemjan ristitud" (1989, ven.: Люди Суземья)

Pauklahjad

  • Rahvahiden sebruden orden (28. kezakud vodel 1994) — rahvahan literaturan kehitoituses da hüväs aktivistan rados[2].

Mušt

Vodel 2024 Vologda-lidnas Blagoveščenskan irdan pertin № 50 seinale om pandud muštlaud A. V. Petuhovan modkuvanke[5]

Literatur

  • Духан Я. С. Петухов Анатолий Васильевич // Русские детские писатели XX века: Биобиблиографический словарь. — М.: Флинта; Наука, 1997. — С. 339—340. — ISBN 5-02-011304-2.

Tarkendused

Homaičendad

  1. ↑ Первый вепсский писатель Анатолий Петухов умер в Вологде (Anatolii Petuhov koli Vologdas, oli ezmäine vepsän kirjutai) // Новости Вологды (Vologdan uzištused). — Uzištusiden regionportal (vologda.jjew.ru), 2016-08-30.(ven.)
  2. ↑ 1 2 Указ Президента Российской Федерации от 28 июня 1994 года № 1357 «О награждении орденом Дружбы народов Петухова А. В.» Дата обращения: 13 redukud 2018. Архивировано 14 redukud 2018 года.
  3. ↑ Кузнецова Н. И., Мещерякова М. И.  // Русские детские писатели XX века: Биобиблиографический словарь. — М.: Флинта; Наука, 1997. — С. 340. — ISBN 5-02-011304-2.
  4. ↑ A. Petuhov. Sit' — sarnaline jogi // Verez tullei 2020. — Lpp. 14−44.(veps.)
  5. ↑ В Вологде увековечили память вепсского писателя.
Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe.
Om sadud "https://vep.ruwiki.ru/w/index.php?title=Petuhov_Anatolii_Vasiljevič&oldid=455089"