Paimnen torvut (fil'm)

Paimnen torvut
Магия пастушьего рожка
The Magic Horn

[[Fail: |200px|«Paimnen torvut» fil'man kor']] «Paimnen torvut» fil'man kor'
Režissör	Larisa Smolina, Vladimir Slavov
Scenarii	Larisa Smolina, Vladimir Slavov
Aktörad	Dmitrii D'omin, Jevgenii Fotejev, Jurii Sevastjanov, pohjoižvepsän küliden eläjad, Karjalan da Suomen man muzejoiden radnikad
Muzikankirjutai	Dmitrii D'omin
Idejan tegii	Dmitrii D'omin
Operator	Konstantin Nikolajenko, Eduard Petrov
Montaž	Nikolai Konstantinov
Žanr	dokumentaline
Kompanii	Vepsän kul'tursebr
Studii	S-film
Voz'	2015
Piduz	39 minutad
Valdkund	Venäma Venäma
Kel'	venän kel', vepsän kel', suomen kel'
Büdžet	tundmatoi
Salhed	direct-to-video

«Paimnen torvut» (ven.: Магия пастушьего рожка, angl.: The Magic Horn) om voden 2015 Venäman dokumentaline fil'm tradicionaližen azjan vepsän paimendusen polhe, torvuden polhe. Siš om venäkeližid da anglijankeližid subtitroid.

Fil'man pägeroi om Karjalan Valdkundan rahvahaližiden vändimiden mastar' Dmitrii D'omin, hän-žo vändab fil'mas torvudel. Dmitrii radab Petroskoin valdkundaližes konservatorijas opendajan. Süžetan mödhe D'omin tegeb vepsän torvuden libo lutuižen ičeze käzil da starinoičeb necen vändimen istorijad, kuspäi sündui nece tortut, ken ende vändi sel. Hän lähteb Änižröunan vepsläižihe külihe da vastase külän eläjidenke, pagižeb heidenke paimendusen polhe, veroiš, paimnen torvuden magižiš azjoiš da enččen tegemižen mastariden peitusiš. Heiden starinoiden möhe Dmitrii udessündutab torvuden tegemižen tehnologijad.

Fil'man pätegijad — Vladimir Slavov, Larisa Smolina i Dmitrii D'omin.

Fil'man sündumine

Vepsän rahvahan eposas oma lujas hüväd runorived Van’oin paimnen pajos: "Soita, soita, tutuine, sinä minun lutuine! Küläs sanu, midä nägid, saiba-ik živataižed väged? - Živataižed heinäd söiba, järven randas vet-ki joiba, kuvahaižes venuiba, möhä kod’he mäniba…" Nenid čomid sanoid vepsänkelel kirjuti vepsläine kel'tedomez', runoilii, kirjutai Nina Zaiceva. Niiš kaiked paremb om ozutadud magine sido paimnen da hänen radkalun, torvuden, keskes.

Ende lehmid küliš paimenziba paimned. Torvuded da lutuižed oliba päradkalud heiden rados. Vepsläižed paimned tegiba torvuid iče. Erased paimned mahtoiba antta torvuzile eskai magižid vägid. Paimnen rados torvudel oli tozi tärged, znamasine sija. Om žal’, no nügüd’ paimendusen tradicii kadob. Vepsän rahvaz ei pidä enamb lehmid, küliš ei ole paimnid-ki. Udessündutada paimendusen tradicijad tämbei voib vaiše tedomehiden, muzei-arhivoiden da külän eläjiden starinoiden abul. “Paimnen torvut” - fil’m kaičeb tedoid vepsän rahvahan paimendusen tradicijas da sirdäb niid norištole.

«Paimnen torvut” - fil’m tuli eloho vodel 2015 Karjalan mal, Petroskoi-lidnas. Tehta necen fil'man abuti äi ristituid da erazvuiččid sebroid. Fil’man tehtes abuhu tuli Vepsän kul’tursebr Petroskoišpäi, Karjalan Rahvahaližen politikan ministerstv, suomalaine M.A.Castrenin sebr Hel’singišpäi da Heimrahvahiden programm Estin malpäi. Sjomkoid fil’man täht tegi kaks’ kuvadajad: Eduard Petrov Suomen mal da Konstantin Nikolajenko Karjalan mal.

Fil’man ohjandajad da scenarijan kirjutajad oma Larisa Smolina da Vladimir Slavov. Idejan andai da fil’man mužikaližen čomenzoitusen tegii om tutab äjile muzikant, Petroskoin konservatorian radnik, enččiden vändimiden tegii Dmitrii D’omin. Fil'man venänkeližen kändmižen abutiba tehta Maria Filatova, Ol'ga Ogneva, Reino Rugojev da Aleksandr Jeremejev. Vepsänkeližen tekstan kacui Ol'ga Žukova. Anglijan kel'he fil'man kändiba Alina Manohina da Laura Siragusa. Jurii Sevastjanov Mägelpäi, Jevgenii Fotejev Kaleigespäi, Natalia Anhimova Šoutjärvespäi, Il'diko Lehtinen Suomespäi, Sattuma-pajogrupp Karjalaspäi da toižed ühtniba fil'man tegemižen radho da andoiba surt abut fil'man tegijoile.

Fil'man pägeroi

Dmitrii D’omin om fil'man päheng. Hän om Petroskoin konservatorijan, suomalaiž-ugrilaižiden rahvahiden muzikan kefedran opendai da mugažo Tradicionaližen muzikan institutan radnik. Dmitrii om sündnu Belorusijaha, jäl'ghe školad tuli opendamhas Petroskoin konservatorijaha, lopi sen da siš-ki zavodi rata. Nügüd’ Dmitrii D’omin om čoma muzikant, rahvahaline mastar'. Hän iče čomin vändab klarnetal, äi vozid vändi «Kantele»-ansambl’as, sigä tundištihe-ki Karjalan man rahvahiden kul’turanke.

Dmitrijal jo amu sündui melentartuz rahvahaližihe vändimihe. Ei jätand mastar’ homaičemata vepsän rahvahan vändimid-ki. Kut sanub iče Dmitrii: «Vepsän rahvahal om mugoižid vändimid, miččid ei ole toižil rahvahil, ozutesikš, lutuine vai torvut. Minei oma mel’he kaik vändimed. Ned kaik oma melentartuižed. Kaikuččel om ičeze taba, form, südain da material. Mö üläopenikoidenke oppim paimendusen tradicijad nügüd-ki, tegem paimnen torvuid. Minä tedan, miše paksumba kaiked paimned tegiba niid mecas, londusel, ei hätken, sikš mö üläopenikoidenke kävelem mecha, konz irdal om hüvä sä, opendamoiš tehmaha nenid vändimid ičemoi käzil londusel...»

Dmitrii D’omin om tozi lahjakaz mez’. Hän mahtab tehta läz kaikid suomalaiž-ugrilaižid vändimid. Hän čomin vändab niil kaikil. Om melentartušt, miše hänen vändimil vätas äjiš ansambliš kut lapsed, muga aigvoččed-ki meil Venämal da verhiš maiš. Dmitrii tegeb kaiken, miše hänen vändimed oližiba tarbhaižed ristituile, miše ned oližiba tarbhaižed muzikantoile erazvuiččiš muzikstiliš: džazas, folkas, rokas, rahvahaližiš kollektivoiš.

Dmitrii D’omin paksus andab mastar-klassoid, opendab eri-igäižid ristituid tehmaha vändimid ičeze käzil kut Petroskoi-lidnas, mugažo toižiš sijoiš. Hänen urokad oma melentartuižed kaikile: lapsile, vanhembile, školan openikoile, opendajile. Dmitrii čomin tedab kaikuttušt vändint, sen tegemišt, sanub kut ende se vai toine rahvaz oti vändimid radho, čomin vändab.

“Paimnen torvut” – fil’mas Dmitrii D’omin om päheng. Hän starinoičeb telekacujile, ked oliba ende vepsläižed paimned, mittušt elod hö eliba, kut radoiba, mišpäi tegiba torvuzid da kut andoiba torvuzile magišt väged. Fil’mas Dmitrii ecib tedoid vepsläižiš paimniš da heiden radkalus – torvudes. Hän kacub erazvuiččid tedotöid, muzejoiden arhivoid, pagižeb vepsläižiden küliden eläjidenke. Hän kuti udessündutab vepsläižen paimnen torvuden tegemišt, ozutab torvuden vändod ei vaiše mecas, no mugažo Petroskoin öklubas “Sattuma”-pajogruppan ezitusel. Hän sirdab sadud tedoid norištole.

Paimnen torvut

Udessündutada vepsläižen paimnen torvuden tegemišt Dmitrii D’ominale abutab ezmäi kaiked Mägi-derüunan eläi Jurii Sevastjanov. Dmitrii tundištoitase Jurii Ivanovičanke küläs i sab hänespäi äi tarbhaižid tedoid enččiš paimniš. Mastar’ nägeb, miše nügüd’ Mägi-derüun om pal’l’az. Rahvaz tuleb sinnä vaiše kezalebule. Voib sanuda, miše Jurii Sevastjanov om üks’ jäl’gmäižiš külän eläjišpäi, ken voib johtutada paimnid, starinoita heiš mastarile.

Jurii Sevastjanov sanub, miše heiden derüunas nügüd' ei ole ni-üht lehmäd, ei ole paimnid-ki. Kaik paimned jo amu oma kolnuded. Heile oliži enamba sada vot nügüd'. A ende Mägi-derüunas oliba tetabad paimned. Jurii ei mušta, miččed oliba heiden familijad, no muštab, mise üht kuctihe D’oršaks. Necil paimnel oli metrovii lut. Hän mäni krežan alle, kus oli sur' kivi, seizutihe necile kivile da zavodi lututada. Hän lututi ninga, mise nece lutuine kävui sinna tänna. Emägad pästihe lehmid I lehmäd kogozihe paimnes ümbri. Paimen lututi, pani lutun kaimloho da läksi mecha. Lehmäd mäniba hänes ümbri. Ezmäine astui vožak. Ved’ lehmil mugažno vožaki oliba. Vožak läksi kaiken edel. Esli se läksi teramba, ka paimen lututi vähäižen, lehm kacui hänen päle da azotihe, varasti kaikid. Kaiken päivän ani ehtkoižehesai paimen paimenzi lehmid mecas. Hän tuli tagaze jo kuz’ časud ehtad. Siloi kaik lehmad mäniba ičeze kodid möto…

Jurii Sevastjanov muštab ičeze laps’aigaspäi, miččen lutun tegi ičeleze D’orš-paimen. Hän ei mušta jo miččes puspäi oli batogaine, no hüvin muštab, miše paimen vahvas käri sen pälpäi. Ližatedoid torvuden tegemižes Dmitrii löuzi tedomehiden radoiš. Sigä sanutas, miše toižed vepsläižed paimned navediba tehta torvuid lepäspäi vai habaspäi, toižed - raidaspäi. Parembaks lugetihe se pu, mitte oli verez da eläb. Tehtud mugoižes puspäi torvut vändi paremba da sil oli magine vägi. Ku pu kazvoi tesarel ili muražmäton rindal, ka ezmäi kaiked ottihe se.

Om melentartušt, miše kaikuččel paimnel oli ičeze torvut. Toine navedi pen’t vändint, toine – pit’kembad. Tobjimalaz torvudel oli oiktan, konusan vuiččen turban form. Pälpäi se kärdihe tohel. Tohi pandihe varha kevädel, konz koivus tegihe südäivezi. Ottihe tohi koumen vai nel’l’an santimetran leveččel jonoižel. Se oli kuti pit’k spiraline lentaine. Kevädel tohi oli pehmed, sidä oli kebnäs käta. Tohi sidoi kaks’ kalun pol’t lujas vahvas. No aigan sirttes torvut vajehtihe. Pu tegihe kuivaks, se ei pidänd il’mad i ei vändand. Siloi paimen pani torvuden vedehe, a jäl’ges jo vändi sil. Pu turpsi i torvut andoi änt’. Äjiš lähtkiš sanutas, miše vepsläine paimen nikonz ei mönd ičeze torvut. Eskai, ku ei mahtand hüvin torta, hän kaik-se tegi torvuden iče. Ei kaik paimned oliba hüväd muzikantad.

Kut johtutab Jurii Sevastjanov, heil Mägi-derüunas üks’ paimen oli mugoine lahjakaz mez’, miše mahtoi torta torvudehe eskai čomid melodijoid. Necil paimnel lutus oli tehtud klapančikad. Kaikutte paimen vändi ičeze melodijan. Kaiken aigan se oli erazvuitte. Konz paimen läksi mecha, ka melodii oli mugotte, kuti hän astui, a konz seižui, vändi melodijan mugoižen, kuti kogozi lehmid. Hot’ Jurii oli pen' siloi, no hivin muštan necidä. Hän sanui, konz D'orš enamb ei voind kävelta, paimnen radoi Van’a-d’ad’ Buzujev. Hänen lut oli pikaraine. Voinan aigan finad kuctihe händast eskai koncertoile. D’ad’a Van’a zalas lututi lutul mugoižen čoman melodijan, kut todesine muzikant. Emant niken ii viinu lututada muga, kut hän. Hän lujas hivin vänd’ necil lutuižel…

Jäi Jurii Sevastjanovan muštho i se, miše D'orš-paimen lutuižen abul küksi mecživatoid lehmiden kogospäi. Lutuižen vänd kuti kaiči lehmid pahudespäi.

Fil'man sjomkad

Ku tarkašti kacta tedoid ottud rahvahalpäi da tedoid ekspedicijoišpäi, ka tedajad paimned tobjimalaz tegiba kaks’ torvut. Toižen hö otiba ezmäižen lehmiden küksendan aigan i jäl’ges kaičiba sidä peitsijas, ozutesikš onduses, muražmätos, miše niken ei otaiži torvut, ei vändaiži sil. Toižel torvudel paimen vändi kaiken paimendusen aigan. Se oli hänen radkalu. Paimen vändi ičeze torvudel lujas pit’khä, kuni vändim oli hüväs olendas. Ku torvut tegihe hondoks, ka paimen polti sen. Ku paimen kadoteli torvuden, nece oli lujas paha znam hänele. Torvuden än’ oli kova, vahv, sidä voili kulištada äjiden virstoiden taga. Torvuden abul paimen oigenzi signaloid, tedoid toižile paimnile. Ku paimen oli tedai, tegi kaiken oikti, ka hän voili tulda pöudole, verda magadamha, a rindal voili kävelta kondi ili händikaz, no paimen tezi, miše mecan ižandad hüvin kaičeba hänen lehmid.

Tehta ”Paimnen torvut”-fil’man abutiba mugažo muzejoiden radnikad: Šoutjärven vepsän etnografižen muzejan pämez' Natalia Anhimova, Suomen man Rahvahaližen muzejan radnikad Il’diko Lehtinen da Anna-Mari Immonen. Molembiš muzejoiš fil'man tegijad nagištiba ičeze silmil enččid paimniden torvuid. Niid tedomehed äi vozid tagaze löuziba vepsläižiš küliš ekspedicijoiden aigan da toiba muzei-arhivoihe. Siloi sada vot tagaze niken ei voind meletada-ki, miččikš kal’hikš da arvokahikš vändimikš ned torvuded tegesoiš XXI-voz’sadal.

Minei lujas jäi muštho Il’diko Lehtižen starin suomaližiden tedomehiden ajeluses suvivepsläižidennoks. Nece oli vodel 1916. Siš ekspedicijaspäi suomalaižed tedomehed toiba vepsläižen paimnen torvuden i se nügüd’-ki kaičese Rahvahaližen muzejan arhivas, sigä Suomen mal. Il’diko sanui, miše nece ekspedicii, kudambas oli kaks’ suomalašt tedomest, toi Rahvahaližen muzejaha surt bohatust – vepsläižid muzikaližid vändimid. Ekspedicijaha ühtni kaks’ erazvuittušt tedomest.

Eemil Nestor Setälä oli kelentedomez’. Hän tahtoi oppida neciš ekspedicijas suvivepsän paginkelen erigoičusid, ved’ aigemba hän oppi pohjoiž- da kes’kvepsän alapaginoid. Setälä hüvin pagiži vepsäks, no ei el’gendand nimidä venän kelel. Sikš neche ekspedicijaha hän eci mugošt tedomest, ken mahtaiži venäks da voiži abutada pätta jogapäiväižid küzundoid. Armas Otto Väisänen oli parahim kandidat. Hän oli muzikan tedomez’, lujas vessel paginik da sen ližaks Väisänen oli aigemba setu- da vod’-rahvahidenno adivoiš. Ekspedicijas Setälänke Väisänen tahtoi iče nägištada, kut vepsläižed eliba, midä radoiba, miččil muzikaližil vändimil vändiba da miččed vändimed heil oliba.

Suomalaižed tedomehed Setälä da Väisänen läksiba ekspedicijaha kahten. Ezmäine vepsläine külä, kus hö seižutihe, oli Arskaht’ – külä Piterin agjas Pöudon rajonas. Nece sigä hö löuziba paimnen torvuden. Se jo enamba sadad vot kaičese Suomen man rahvahaližen muzejan arhivas. Väisänen kirjuti neciš torvudes lujas vähän – vaiše sijan, kus hän necen torvuden löuzi da penen kirjutesen sen polhe, miše ei kaik vepsläižed paimned mahtoiba väta torvuzil hüvin, no kaikutte mahtoi tehta torvuden ičeze käzil.

Necen ekspedicijan aigan Eemil Nestor Setälä da Armas Otto Väisänen kävuiba äjihe vepsläižihe külihe. Kut hö kirjutiba möhemba ičeze tedotöiš, enamba kaiked heiden muštho jäiba mugoižed vepsläižed derüunad kut Nürgoil da Korval. Neniš küliš suomalaižed tedomehed löuziba vepsläižid stribunikoid. Kut kirjuti Armas Otto Väisänen, hän pit’khä ei voind unohtada sidä ekspedicijad suvivepsläižidennoks. Hän ei meletand-ki ectä vepsläižid vändimid, no kut-se homaiči tactud tavaroiden keskes vepsläižid torvuzid da stribunikoid.

Armas Otto Väisänen oli korktad mel't völ sikš, miše hän löuzi eskai vändajid-ki. Ičeze tedotös Väisänen kirjuti, miše vepsläižed pidäba stribunikad toižin, vändaba sil ei muga, kut toižed suomalaiž-urgilaižed rahvahad. Mugoižid hüvid tedoid saiba suomalaižed tedomehed vodel 1916 ajelusespäi suvivepsläižidennoks. Hö löuziba sigä vändimid da ned om kaitud nügüd’aigahasai.

«Paimnen torvut» - fil’mas telekacujad voiba nägištada ned vändimed ičeze sil’mil.

Paimnen torvuden znamoičend

Om hüvä, miše erased torvuded putuiba erazvuiččihe muzejoihe. Paksumba kaiked niid löuziba ekspedicijoiš tedomehed, etnografad ili külän eläjad toiba niid iče. Ozutesikš, Šoutjärven vepsän etnografižen muzejan arhivas fil’man tegijoile ozutadihe kaks’ paimnen torvut, kudambile om läz vit kümned vot. Muzejan muštkirjoiš om tedoid, miše ühten torvuden tegijan oli vanh paimen Kaskez-posadaspäi. Muzejaha nece vändim putui 41 vot tagaze Rürik Loninan abul.

Nügüdläine muzejan pämez’ Natalia Anhimova starinoiči, miše ende vepsläižil, konz libui päiväine, paimen läksi küläha, zavodi väta torvudehe. Kaikutte emag kuli lujas hivin necen pajoižen, hän tezi, mise pidab pästa nügüd' lehmän mecha. Ezmäižen kerdan lehmid pästihe mecha kevädel. Siloi emägad kävuiba i sanuiba mugoižed sanad paimnele, mise kaik lehmäd oližiba ühtes. Rürik Lonin starinoiči necen polhe lujas äjan, mise konz tuli tagaze lehmidenke paimen, ka mugažo ehtkoižel zavodi väta lutuižehe ili torvudehe. Emag siloi tezi, mise tuliba lehmäd, pidi mända i vastata niid.

Tedotöiš om lujas melentartuižid tedoid lehmiden ezmäižes ajandas omaluižele. Sen aigan paimen kerazi kaik živatad ühthe kogoho, küksi külän agjaha, miččele-se pallištole, oti biblijan, ristan da koume kerdad ümbärdeli kogod, lugi loičendad. Paimen uskoi, miše se azj abutab kaita lehmiden kogod kadondaspäi da putundaspäi soho. Miše otta lehmid ičeze valdha, ezmäižen lehmiden ajandan aigan paimen oti mugažo kaikuččes lehmäspäi vähäižen karvad, punoteli vahanke da pani sen torvuden tohen alle. Natalia Anhimova johtutab fil'mas, miše ende paimen oti seglan, pani sinna lukkol, midä-se völ i koume kerdad kävui ümbri lehmiš, sanui, miše kaik oliži hüvä, miše kut oti lehmid küläspäi, emagaspäi, muga i toi ehtkoižel kodihe. Paimen lujas hivin tezi, miše mecha voib tulda händikaz ili kondi, miše niken mecan živatoišpäi ei otaiži lehmaižen. Paimnele pidi lujas äjan teta, miše lehmäd tuližiba kodihe.

Ende lugetihe, miše hüvä paimen oli se, kudambal kadoi vaiše kaks’-koume lehmäd. Ku kadoi enamb lehmid, pagištihe, miše paimen radab hubin. Siloi hänele makstihe vähemba i hän ei olend jo sures arvos. Ku živat kadoi, ka tedai paimen voili löuta sen, ku živat oli eläb. Ku paimned abidoittihe, ka hän tegi muga, miše peiti lehmän i ižandad kuliba vaiše kelloižen kelotandad küläs. Konz hö pakičiba paimnel armahtust, prostindad, ka hän ozuteli lehmän tagaze. Tedai paimen toivoti ei söda rusttoid marjoid, babukoid, ei kerata niid, ei kuvata virzuid, ei joda humalad jomišt, eläda oikti, tünäs. Toižes polespäi, nece oli kuti magine azj, vero. Toižes polespäi külänikad ei tahtoinugoi konkurentad ičeleze. Kaik ristitud kezal radoiba pöudos: ken-se tegi heinäd, ken-se kündi, ken-se semeti, kalati da mecati. Paimen, kudamb ei tegend nimidä, voili olda vihanikan, konkurentan rahvahale. Paimnele pidi vaiše paimeta.

Fil'man gerojad

Sanutas, miše paimned ei olnugoi tervhed mužikad. Hö ei voinugoi tehta toižid radoid. Paimnile abutiba lapsed. Erased küzuba, äjak dengoid voi sada paimen ičeze rados? Sil aigal rahvahal oli vähä dengoid, ken voi, ka maksoi niid. Makstihe paimnele sömäl-ki. Kaikutte kanz andoi paimnele parahimad sömäd, mitte oli. Ku praznikal pašttihe kalitoid vai magukahid paštmižid, ka ezmäi kaiked niid anttihe paimnele. Ku keittihe munad, ka anttihe niid paimnele-ki. Makstihe hänele jüväl, mittušt hän voili panda varha.

Fil’mas paimnen rolid čomin vändab Šoutjärven vepsän etnografižen muzejan radnik Jevgenii Fotejev. Žen’an jured oma Karjalaspäi, vepsläižes Kaleig-posadaspäi. Hänen laps’aig mäni neciš küläs, sigä hän lopi školan-ki. Noren prihaižen Jevgenii abuti paimeta lehmän ičeze babale, sikš sjomkoiden aigan Jevgenii ei varaidand lehmiden sarvid, vedi ičtaze lehmiden keskes kebnašti.

Jugedemb kaiked fil’man tegijoile oli löuta lehmid. Ku 20-30 vot tagaze lehmid voili vastata kaikuččes posadas, kaikuččes kanzas, ka nügüd’ om vähä mugomid, ken pidäb lehmän. Nägištada posadoiš lehmiden kogoid om todesine problem. Fil'man tegijoile oli mitte-se čud, miše ajeltes vepsläižid külidme hö vastsiba čomid paginikoid, ristituid, ked völ muštaba paimnid, löuziba fil'man gerojid, no ei homaičenugoi ni-üht lehmäd. Vaiše kerdan Vehkoi-posadan jumalanpertinno kävui nel’l’ vai viž lehmäd.

Nece päiv lujas jäi muštho kaikile fil'man tegijoile: čoma, läm' sä, päiväižen sädeged kacuba vanhan jumalanpertin seiniden da muretud iknoiden kal’t... Kaik lehmäd putuiba kameraha i «Paimnen torvut» - fil’m tuli eloho. Fil'man tegijad andoiba läz kaikile ičeze idejoile elod, no ei tehnugoi üht – ei löudnugoi eläbad vepsläšt paimned. Hö paniba fil'maha čomid tedoid paimendusen tradicijas vepsläižidenno, ved' erasiš voziš päliči voib kadotada necidä-ki.

«Paimnen torvut» - fil’m ozutihe Petroskoi-lidnas, Änižröunan koumes posadas: Kaleiges, Šoksus da Šoutjärves. Jo kevadel fil'm linneb ozutadud Surel Barencan ekologižel fil'mfestivalil Petroskoi-lidnas, a kezan augotišes - Koumandel suomalaiž-ugrilaižel fil'mfestivalil Estin mal. «Paimnen torvut» - fil’m om pandud 300 DVD-diskale. Kaik diskad oigetas školoihe, kul'tursebroihe, kursoile, kul'turkeskusihe da muzejoihe Karjalan mal, Vologdan da Piterin agjoiš.

Diskoiden tiraž om 300 DVD:n ekzempl'arad.

Pauklahjad

• «Paimnen torvut»-fil'm tegihe parahimaks «KARJALA»-nominacijas VI Barenc Ekologižes Fil'mFestivalil (Petroskoi, 29. sulakud - 3. semendkud 2016 vodel).
• «Paimnen torvut»-fil'm tegihe parahimaks "Etnoekologii (londuz da igähižed rahvahad)"-nominacijas XX Rahvahidenkeskeižel ekologižel «Spasti i sohranit'»-telefestivalil (hanti-Mansiisk, 1.-5. kezakud 2016 vodel.

Homaičendad

Irdkosketused

• Fil'man tegemižen istorii youtube.com-saital. (veps.) (+ venäkel'žed subtitrad)
• Kacta fil'man onlain youtube.com-saital.

Lugemine

• Smolina Larisa. Paimnen torvut // Verez tullei-al'manah. Petroskoi: «Periodika»-pästandkodi, 2016. — Lpp. 89−94. (veps.) ISBN 978-5-88170-273-1