Kalevala
Sil sanal voib olda toižid znamoičendoid; miše nähta niid, tulgat tänna.
Kalevala (mugažo karjalan i suomen kelil) — karjalaiž-suomalaine rahvahaline epos runopajoiš. Kogoneb vižkümnes runopajospäi.
Suomalaine Elias Lönnrot-kelentedomez' (1802−1884) kerazi karjalan i suomen rahvahan runopajoid Karjalas i Suomes, sid' valiči pajoid, ühtenzoiti niid süžetan pirdoil i andoi nimitust. Ezmäine variant oli vaumitud vodele 1828. Lönnrot ümbriradoi keratud materialad kahtišti: vl 1835 pästtihe ezmäižen kerdan (12 078 runod), vl 1849 kahtenz' pästand om sündnu (tegijan lopuline variant, 22 795 rived).
Kalevala om amuižiden vägimehiden man nimituz. Suomalaižed i karjalaižed eliba religijan veroidenke edel hristanuskondad, i kirj om niiden andmusiden znamasine purde.
Geografii
Kelevala om ma, kus eläb Väinämöinen pägeroi. kalevalad vastha om Pohjola, kuna kalevalan gerojad tuleba meredme. Man taga om Manala.
Kändmižed
Ezmäižed kävutadud kändmaha Kalevalad verhad keled oliba ročin kel' (Kastren, 1841) i saksan kel' (1852). Epos om kätud venän kel'he täuzin vl 1888 (Leonid Bel'skii), mugažo vn 1998 känduz om pästtud (tegijad Eino Kiuru i Armas Mišin).
Vepsän kel'he Kalevalan kändi kelentedomez' Nina Zaiceva. Toižend lapsiden täht[1] (2003) i täuz' kirj[2] (2022) oma sätud.
Homaičendad
Irdkosketused
- Lönnrot Elias. Kalevala avtor.karelia.ru-saital /Kändi vepsän kel'he N.G. Zaiceva, venän kel'he A.I. Mišin, E.S. Kiuru, kuvad A.A. Maksimov. — Petroskoi: Periodika, 2022. — 544 lp. (veps.) (ven.) ISBN 978-5-88170-426-1; ISBN 978-952-7277-21-8 (FIN)
| Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe. |