Pohjola

Pohjola (ven.: По́хьёла, karj.: Pohjola, suom.: Pohjola, Pohja — pohjoine-sanaspäi) — edahaine pohjoižma karjalaižiš epižiš runopajoiš da "Kalevala"-eposas.

Akselin Gallen-Kallelan taidehkuva Kalevala-eposan süžetan mödhe: Väinämöinen varjoičeb sampod vanhas Louhi-akaspäi — Pohjolan emägaspäi

Se om pandud Päivölad (Väinölad) vastha. Väinämöinen ujub sinna meredme, hänen matk om Suomespäi päivlaskmanpol'he. Lemminkäinen mugažo ujub sinna da vasttab lämoinjoged (suomeks tulinen). Pohjolan kivimäges (suomeks kivimäki) Louhi peitäb päiväižen. Pohjolas om mugažo äi jäd (suomeks jäätä) da korktoid lumimägid (lumimäki).

Händikaz, kondi da mado varjoičeba tulendad Pohjolaha (Käärme). Pohjolan emäg om käred Louhi — noid-ak, kudambal om lujas sur' vägi. Il'marinen-sep tahtoib naida hänen tütrel, sikš tob Sampo-maksun — čugokahan mel'nican-ičejauhojan, Pohjolan rahvahan materialižen hüvän elon tegijan, kuti hüvüden da vep..

Kalevalan toižed gerojad mugažo tahtoiba naida Pohjolan tütrel — nene oliba ozakahiden azjoiden ecii Lemminkäinen da melev uk Väinämöinen. Louhi pakiči heil toda eloho čudoid, ozutesikš mugoižid, kut Sampon tagomišt, — pidi ampta joucned Tuonela-jogel. Jäl'ghe sidä, konz taht tuli eloho, oli tehtud saipraznik Pohjolan sures zalas.

Mail'man pohj — "mail'man pun" jur' — suomalaižen mifologijan mödhe sijadase kus-se pohjoižen taivhanröunan taga, Pohjolas. Основная сюжетная линия эпоса "Kalevala"-eposan päsüžetlinijas om Sampon čud-mel'nican tagomine, bohatusen keradamine sures mäges, Pohjolan pimedoiš maiš, rahvahan astumine suvespäi da vointora Sampos, jäl'ghe necidä Sampo oli muretud, a katuz' — oli kadotud (nece toi mail'man pun murendad vep.).

Kacmata sihe, miše kalevalaižed da pajorunoiden epižed gerojad ei navet'koi Pohjolad, vaiše sigä hö kozičeba (libo vargastaba) akoid ičlčze, vargastaba kul'turhüvüt (sampod), sikš Kalevalan da pohjolan keskes oma heimsidod. Nece vihanikoiden da läheližiden ühtenzoituz runopajoiš om kaiken aigan. "Kalevalas" tora om teravamb, kuni gerojad ei vägestagoi lophusai "pimedusen väged", miččidenke heimsidod oli muretud jäl'ghe Il'marižen ezm'ižen akan surmad da toižen, pahan, akan vajehtamišt kajagaks (kaks' akad oliba Louhin tütred).

Pohjolaha — edahaižehe pohjoižehe — suomalaižiš puhegiš ajatihe läžundad.

Homaičendad

Literatur

• Похьёла / Айхенвальд А. Ю // Мифы народов мира : Энцикл. в 2 т. / гл. ред. С. А. Токарев. — 2-е изд. — М. : Советская энциклопедия, 1988. — Т. 2 : К—Я. — С. 327.
• Сампо. Руны Похьёлы : карельский народный эпос / пред. Д. А. Бакулин, пер. А. А. Бакулин. — СПб, 2018.