Paimenduz
Paimenduz — lehmiden ajand omaluižele, paimen kacub da holdub niiš kogonaižen päivän, a ehtal pördutab emägoile.
Tradicii
Ende lehmid küliš paimenziba paimned. Torvuded da lutuižed oliba päradkalud heiden rados. Vepsläižed paimned tegiba torvuid iče. Erased paimned mahtoiba antta torvuzile eskai magižid vägid. Paimnen rados torvudel oli tozi tärged, znamasine sija. Om žal’, no nügüd’ paimendusen tradicii kadob. Vepsän rahvaz ei pidä enamb lehmid, küliš ei ole paimnid-ki. Udessündutada paimendusen tradicijad tämbei voib vaiše tedomehiden, muzei-arhivoiden da külän eläjiden starinoiden abul.
Ende vepsläižil, konz libui päiväine, paimen läksi küläha, zavodi väta torvudehe. Kaikutte emag kuli lujas hivin necen pajoižen, hän tezi, mise pidab pästa nügüd' lehmän mecha.
Ezmäižen kerdan lehmid pästihe mecha kevädel. Siloi emägad kävuiba i sanuiba mugoižed sanad paimnele, mise kaik lehmäd oližiba ühtes. Rürik Lonin starinoiči necen polhe lujas äjan, mise konz tuli tagaze lehmidenke paimen, ka mugažo ehtkoižel zavodi väta lutuižehe ili torvudehe. Emag siloi tezi, mise tuliba lehmäd, pidi mända i vastata niid.
Ezmäine lehmiden ajand omaluižele
Lehmiden ezmäižen ajandan aigan omaluižele[1] paimen kerazi kaik živatad ühthe kogoho, küksi külän agjaha, miččele-se pallištole, oti biblijan, ristan da koume kerdad ümbärdeli kogod, lugi loičendad. Paimen uskoi, miše se azj abutab kaita lehmiden kogod kadondaspäi da putundaspäi soho. Miše otta lehmid ičeze valdha, ezmäižen lehmiden ajandan aigan paimen oti mugažo kaikuččes lehmäspäi vähäižen karvad, punoteli vahanke da pani sen torvuden tohen alle.
Ende paimen oti seglan, pani sinna lukkol, midä-se völ i koume kerdad kävui ümbri lehmiš, sanui, miše kaik oliži hüvä, miše kut oti lehmid küläspäi, emagaspäi, muga i toi ehtkoižel kodihe. Paimen lujas hivin tezi, miše mecha voib tulda händikaz ili kondi, miše niken mecan živatoišpäi ei otaiži lehmaižen. Paimnele pidi lujas äjan teta, miše lehmäd tuližiba kodihe.
Hüvä paimen oli se, kudambal kadoi vaiše kaks’-koume lehmäd. Ku kadoi enamb lehmid, pagištihe, miše paimen radab hubin. Siloi hänele makstihe vähemba i hän ei olend jo sures arvos. Ku živat kadoi, ka tedai paimen voili löuta sen, ku živat oli eläb. Ku paimned abidoittihe, ka hän tegi muga, miše peiti lehmän i ižandad kuliba vaiše kelloižen kelotandad küläs. Konz hö pakičiba paimnel armahtust, prostindad, ka hän ozuteli lehmän tagaze. Tedai paimen toivoti ei söda rusttoid marjoid, babukoid, ei kerata niid, ei kuvata virzuid, ei joda humalad jomišt, eläda oikti, tünäs.
Toižes polespäi, nece oli kuti magine azj, vero. Toižes polespäi külänikad ei tahtoinugoi konkurentad ičeleze. Kaik ristitud kezal radoiba pöudos: ken-se tegi heinäd, ken-se kündi, ken-se semeti, kalati da mecati. Paimen, kudamb ei tegend nimidä, voili olda vihanikan, konkurentan rahvahale. Paimnele pidi vaiše paimeta.
Nügüdläine aig da männu elo
Ku 20-30 vot tagaze lehmid voili vastata kaikuččes posadas, kaikuččes kanzas, ka nügüd’ om vähä mugomid, ken pidäb lehmän. Nägištada posadoiš lehmiden kogoid om todesine problem.
Vepsläižiš küliš nügüd' ei ole ni-üht lehmäd, ei ole paimnid-ki. Kaik paimned jo amu oma kolnuded. Ku hö oližiba eläbad, ka heile oliži enamba sadad vot nügüd'. Mägi-derüunan eläjad johtutaba, miše heiden derüunas oliba tetabad paimned. Paimnil oli metranvuitte lut (torvut).
Tobjimalaz paimen mäni krežan alle, kus oli sur' kivi, seizutihe necile kivile da zavodi lututada. Hän lututi ninga, miše nece lutuine kävui sinna tänna. Emägad pästiba lehmid, lehmäd kogozihe ümbri paimnes. Paimen lututi, pani lutun kaimloho da läksi mecha. Lehmäd mäniba ümbri hänes. Ezmäine astui vožak. Ku se läksi teramba, ka paimen lututi vähäižen, lehm kacui hänen päle da azotihe, varasti kaikid. Kaiken päivän ani ehtkoižehesai paimen paimenzi lehmid mecas. Hän tuli tagaze jo kuz’ časud ehtad. Siloi kaik lehmad mäniba ičeze kodid möto.
Paimnen torvut (lutuine)
Toižed vepsläižed paimned navediba tehta torvuid lepäspäi vai habaspäi, toižed - raidaspäi. Parembaks lugetihe se pu, mitte oli verez da eläb. Tehtud mugoižes puspäi torvut vändi paremba da sil oli magine vägi. Ku pu kazvoi tesarel ili muražmäton rindal, ka ezmäi kaiked ottihe se.
Kaikuččel paimnel oli ičeze torvut. Toine navedi pen’t vändint, toine – pit’kembad. Tobjimalaz torvudel oli oiktan, konusan vuiččen turban form. Pälpäi se kärdihe tohel. Tohi pandihe varha kevädel, konz koivus tegihe südäivezi. Ottihe tohi koumen vai nel’l’an santimetran leveččel jonoižel. Se oli kuti pit’k spiraline lentaine. Kevädel tohi oli pehmed, sidä oli kebnäs käta. Tohi sidoi kaks’ kalun pol’t lujas vahvas.
Aigan sirttes torvut vajehtihe. Pu tegihe kuivaks, se ei pidänd il’mad i ei vändand. Siloi paimen pani torvuden vedehe, a jäl’ges jo vändi sil. Pu turpsi i torvut andoi änt’. Vepsläine paimen nikonz ei mönd ičeze torvut. Eskai, ku ei mahtand hüvin torta, hän kaik-se tegi torvuden iče.
Mägi-derüunas üks’ paimen mahtoi torta torvudehe eskai čomid melodijoid. Necil paimnel lutus oli tehtud klapančikad. Kaikutte paimen vändi ičeze melodijan. Kaiken aigan se oli erazvuitte. Konz paimen läksi mecha, ka melodii oli mugotte, kuti hän astui, a konz seižui, vändi melodijan mugoižen, kuti kogozi lehmid.
Paimen lutuižen abul küksi mecživatoid lehmiden kogospäi. Lutuižen vänd kuti kaiči lehmid pahudespäi.
Tedajad paimned tobjimalaz tegiba kaks’ torvut. Toižen hö otiba ezmäižen lehmiden küksendan aigan i jäl’ges kaičiba sidä peitsijas, ozutesikš onduses, muražmätos, miše niken ei otaiži torvut, ei vändaiži sil. Toižel torvudel paimen vändi kaiken paimendusen aigan. Se oli hänen radkalu.
Paimen vändi ičeze torvudel lujas pit’khä, kuni vändim oli hüväs olendas. Ku torvut tegihe hondoks, ka paimen polti sen. Ku paimen kadoteli torvuden, nece oli lujas paha znam hänele. Torvuden än’ oli kova, vahv, sidä voili kulištada äjiden virstoiden taga. Torvuden abul paimen oigenzi signaloid, tedoid toižile paimnile. Ku paimen oli tedai, tegi kaiken oikti, ka hän voili tulda pöudole, verda magadamha, a rindal voili kävelta kondi ili händikaz, no paimen tezi, miše mecan ižandad hüvin kaičeba hänen lehmid.
Paimen
Paimned ei olnugoi tervhed mužikad. Hö ei voinugoi tehta toižid radoid. Paimnile abutiba lapsed. Erased küzuba, äjak dengoid voi sada paimen ičeze rados? Sil aigal rahvahal oli vähä dengoid, ken voi, ka maksoi niid. Makstihe paimnele sömäl-ki. Kaikutte kanz andoi paimnele parahimad sömäd, mitte oli. Ku praznikal pašttihe kalitoid vai magukahid paštmižid, ka ezmäi kaiked niid anttihe paimnele. Ku keittihe munad, ka anttihe niid paimnele-ki. Makstihe hänele jüväl, mittušt hän voili panda varha.
Homaičendad
Ssilkad
- Fil'man paimendusen polhe voib kacta tägä youtube.com-saital. (veps.) (+ venäkel'žed subtitrad)
- Kacta fil'man paimendusen polhe onlain youtube.com-saital.